Uusi vuosi, uusi takinkääntö

snow-3108069_1920.jpg

Lähes täsmälleen vuosi sitten kirjoitin artikkelissa ”lyömätön sijoitusstrategia” näin: Passiivinen indeksisijoittaminen tulee olemaan jatkossakin sijoitussuunnitelmani pettämätön kivijalka. Tästä huolimatta olen vuoden vaihteen molemmin puolin poiminut salkkuuni kotimaisia, ruotsalaisia, saksalaisia ja amerikkalaisia yrityksiä. 

Ei mitään uutta auringon alla

Psykologialla on sijoittamisessa suurempi osuus kuin moni meistä haluaa myöntää. Tunteet kuuluvat osana meidän kaikkien sijoitusprofiiliin ominaisuutena, joita pyrimme tietoisesti tai tiedostamatta kukin parhaan kykymme mukaan hallitsemaan.

Vaikka tunteet yleensä korreloivat huonon sijoitusmenestyksen kanssa, pyrkiminen täysin rationaalisesti laadittuun, kiveen veistettyyn sijoitusstrategiaan voi olla käytännössä mahdotonta, tai jopa ei toivottavaa.

Kyse ei ole siitä pystynkö noudattamaan passiivista indeksisijoitusstrategiaa, vaan siitä haluanko, vaikka joskus näitä kahta asiaa on vaikea erottaa toisistaan. Olen pystynyt unohtamaan (ainakin hetkeksi) sijoitukseni ja keksimään muuta puuhaa hetkeen, jolloin oikea sijoittaja katsoisi kännykkäsovelluksessa NYSEn tilanteen illalla ennen nukkumaan menoa.

Passiivisessa indeksisijoittamisessa on ainakin yksi huono puoli. Se ei sovi Sijoittajalle ja se on helvetin tylsää. Passiivinen indeksisijoittaminen sopii paremmin säästäjälle. Tästä hyvin käy esimerkkinä siskoni, joka teki pari vuotta sitten kuukausisäästösopimuksen Nordnettiin, hukkasi pian tämän jälkeen tunnukset palveluun, eikä ole niitä sen jälkeen kaivannut.

On tarpeetonta lähteä kategorisoimaan säästäjiä ja sijoittajia eri karsinoihin, mutta ymmärrätte hyvin, mitä edellisellä tarkoitan.

Vaikka koen olevani profiililtani enemmän sijoittaja, luultavasti tulosten valossa tulen häviämään indeksille, koska akateeminen tutkimus niin väittää. Osakepoimijan harmiksi tuottoja syövät mm. korkeammat kaupankäyntikulut ja osinkojen suora verotus. Tulevaisuudessa pääsemme näkemään olisiko minun tulosten valossa kannattanut luottaa enemmän tutkittuun tietoon kuin itseeni.

Ajoitusta ja allokointia

Tämä ei ole ensimmäinen (ja tuskin viimeinen) kerta kun sijoitusurallani muutan strategiaa. Minulla on toistaiseksi ollut näissä muutoksissa onnea mukana, enkä ole koskaan joutunut myymään suuria eriä tappiolla. Ajoittaminen (vaikka ajatusta karsastan) on muutosten kohdalla jollain tapaa sattunut osumaan. Kun edellisen kerran hävitin  suorat osakesijoitukset syksyllä 2017, ajoituksen puolesta hetki ei ollut optimaalinen. Mutta salkkuun jääneiden indeksien avulla tarrasin edellisen kesän loppunousuun kiinni.

Kohtalaisen ajoituksen lisäksi säätämisessä on ollut aina jonkinlainen tolkku mukana. En ole lähtenyt rynnimään pakoon sopulilauman kärjessä jokaisesta tuulenpuuskasta, vaan myynnit ja ostot ovat olleet maltillisia. Olen aina ollut markkinoilla, välillä suuremmalla riskillä, välillä pienemmällä.

Toki edellä mainitut viittaukset ajoittamiseen ja allokointiin ovat vain hyviä tekosyitä päästä lohduttamaan itseäni. Karu totuus on etten ole koskaan pystynyt (tai halunnut) pidemmällä tähtäimellä sijoitussuunnitelmaani noudattamaan.

Uuden nahan luonti

Koko viime vuoden olen istunut suurehkon käteiskassan päällä. Syksyllä alkanut turbulenssi on tuonut uusia ostopaikkoja, joita olen hyödyntänyt suorien osakesijoitusten muodossa. Loppuvuodesta möin verosuunnittelua silmällä pitäen pakastuneita eriä pois (myös indeksejä), ja asetin pilkit uudelleen heti vuoden vaihteen jälkeen.

Tätä kirjoittaessa minulla ei ole vielä uutta kiveen hakattua sijoitussuunnitelmaa. Kun markkinat antoivat tilaisuuden, olen käyttänyt sen haalimalla salkkuuni tusinan verran erilaisia yhtiöitä, jos ei nyt ihan tikkataulumetodilla, niin sinne päin kuitenkin. Yhtiöitä valitessa olen tuijottanut mm. osinkotuotto%:n lisäksi kasvavaa osinkovirtaa, liikevaihtoa ja tuloksentekokykyä.

Toisaalta salkussa on muutamia yhtiötä valittu ihan muista syistä. Esimerkiksi sillä perusteella, että voin ihailla miljardiluokan sellutehdasinvestointia vaikka joka päivä työpaikkani ikkunasta.

Pienen osakepoimijan suurimmaksi haasteeksi muodostuu poimia voittavat osakkeet, tai vähintään pyrkiä välttämään karikot. Gurut neuvovat ostamaan yrityksen liiketoimintaa ja luottamaan hyvin hoidetun yhtiön osaavaan johtoon. Ensimmäinen neuvo on hyvä, mutta en usko toimitusjohtajan pärstän osavuosikatsauksessa kertovan tavalliselle piensijoittajalle paljonkaan yritysjohdon potentiaalista.

Toki voin pyytää Hoivatilojen toimitusjohtajaa Jussi Karjulaa lähtemään joskus oluelle, jos hän välttämättä haluaa osoittaa minulle potentiaalinsa tuopin ääressä, mutta saattaa olla että hänellä on parempaa tekemistä juuri silloin.

Alkuvuosi näyttää millaiseksi osakesalkkuni tulee muodostumaan. Kun saan uuden strategiani pureskeltua, lupaan päivittää uuden uljaan sijoitussuunnitelmani taas paperisilppuria odottamaan.