Tervetuloa romahdus

ship-2787544_1280

Koska vain muutos on pysyvää (ainakin koskien omaa sijoitussuunnitelmaani), olen löytänyt itseni jälleen sen ääreltä. Tällä kertaa suunnitelman tarkistaminen ei kuitenkaan ole laskevien kurssien painosta tehty paniikkiratkaisu tai ainakin niin haluan itselleni uskotella. Tämä artikkeli jatkaa viimeksi kesken jäänyttä pohdiskelua.

Strateginen muutos

Sijoittajan kannattaa pysyä sijoitussuunnitelmassaan. Jotta se olisi edes teoriassa mahdollista, on hyvä olla salkussaan suurimmaksi osaksi mukavuusalueellaan. Liukastuin itse omalta mukavuusalueeltani, kun innostuin tankkaamaan kesällä 2016 kotimaisia pörssiyhtiöitä salkkuuni. Tähän johti tilaisuus, jonka loi Britannian kansanäänestys EU erosta  ja mahdollisuus, joka painoi silloisessa salkussani käteisen muodossa.

Paluu ruotuun alkoi jo lokakuussa, jolloin päätin palata takaisin omalle mukavuusalueelleni, joka on passiivinen indeksisijoittaminen. Teemana on siis jatkaa vaurastumista unohtamalla sijoittaminen. Sijoittaminen suoraan osakkeisiin tarvitsee näkemystä. Minulla sitä ei ole tarpeeksi, enkä ole liioin kiinnostunut sitä hankkimaan.

Olen myynyt pikkuhiljaa alkavan talven aikana salkkuni tyhjäksi suorista osakesijoituksista, jotka vastasivat aika tarkalleen 45% salkkuni arvosta. Missään nimessä tarkoituksena ei ole tässä (markkina)tilanteessa tehdä paniikkiostoja, vaan uusi ostoslista.

Dollar cost averaging

Jos jokin palikka sijoitussuunnitelmassani on pitänyt pintansa, on se cost averaging- strategia, jota olen menestyksekkäästi harjoittanut vuodesta 2011. Ison käteispainon takia jatkan kuukausittaisia hankintoja aiempaa suuremmalla summalla. Käytän avukseni todellisia ilmaisia lounaita, eli Nordnetin ETF- kuukausisäästämistä ja Superrahastoja.

Strategisen juurille paluun lisäksi olen palannut myös Fellow Financen asiakkaaksi, tällä kertaa yrityslainojen muodossa. Tarkoituksena on pikkuhiljaa korvata salkun kaikki korkoelementit yrityslainoilla ja nostaa painoarvo noin 20 prosenttiin.  Salkun yrityslainoista kaksi kolmasosaa koostuu laskutusrahoituksesta, joka pitää sisällään vähemmän riskiä kuin pitkäaikaiset lainat.

Lohkaisin myös noin neljäsosan salkusta ”pysyvästi” käteisen muotoon, jota en laske enää sijoitusvarallisuuteen. Tämä syystä, että mielessä on kehitteillä parikin toisenlaiseen toimintaan liittyvää ajatusta, jotka toteutuessaan nielevät käteistä.

Kohti uutta vuotta

Toisaalta jos katsoo taakseen pidemmällä perspektiivillä, on sijoitussuunnitelmani päivittäminen ollut suhteellisen harvinaista ja maltillista. Eikä tämän kertainen salkun siivous harmita, koska lähes kaikista kertahankinnoista tuli voittoa, paitsi verotuksellisessa mielessä. Tämän verovuoden osalta on siis mätkyjä taas luvassa.

Uskon että tällä suunnitelmalla ja salkulla voin välttää tulevan sijoitusvuoden karikot ja seilata niiden läpi rauhallisin mielin.

Käärinliinoissa ei ole taskuja

honey-bee-401224_1280.jpg

Tämä perinteinen lausahdus lienee lajissaan typerin ja masentavin suomalainen sananlasku. Taustalla on yksinkertainen ajatus siitä, että kaikki maallinen omaisuus on laitettava elon tiellä haisemaan, koska mitään ei saa mukaansa siirryttäessä ajasta ikuisuuteen. Sananlasku sopii toki perisuomalaiseen synkkään ajatusmaailmaan ja siitä haetaan voimaa silloin kun ongelmat rahan kanssa käyvät ahdistavaksi. 

Ajatusvirhe

Virheellinen ajatusmalli perustuu siihen, että jatkuva rahan haaskaus aineellisten tarpeiden tyydyttämiseen toisi elämään säästämistä syvempää sisältöä. Joillekin materialistinen heräteostos saattaa tuoda pikatyydytyksen, joka katoaa ennen kuin se ehtii tulostua visa- laskulle, mutta todellista sisältöä elämään siltä on turha odottaa.

Tämän ajatusvirheen toistaminen uudestaan ja uudestaan ei tuo sen parempia tuloksia ja jos vielä omaa oman talouden lukihäiriön, pikatyydytyskin muuttuu nopeasti ahdistukseksi, kun huomaamatta tulot eivät riitä kattamaan kasvavia tarpeita.

Toinen virheellinen ajatus liittyy siihen, että kulutusta suitsimalla joutuu luopumaan jostakin. Logiikka ajatuksen takana on siinä mielessä oikea, että säästäjä joutuu luopumaan kuluttamisesta, mutta ei hyvästä olotilasta ja onnellisesta elämästä – päinvastoin, niukkuuden kautta voi jokainen löytää ihan uutta merkitystä elämään.

Luo valinnoilla merkitystä

Kun kuluttamisessa keskittyy vain tärkeisiin asioihin, niille voi muodostua jokin tärkeä merkitys. Tarjoa hyvälle ystävälle teatteri-ilta, ota rakas ihminen mukaan sovituskoppiin, niin saat oikean kokoiset, istuvat farkut ja ehkä muiston tulisesta suudelmasta kaupan päälle. Hanki lapselle säästölipas, mihin hän voi säästää puolet viikkorahoistaan. Samalla voit opettaa pienelle tärkeitä rahataitoja. Osta itsellesi hyvää mieltä auttamalla niitä, jotka apua tarvitsevat.

Tavaran hinta ei koskaan luo sille merkitystä, vaikka eräänä sysimustana perjantaina joku saattoi luulla niin.

Vaihtoehdot tuovat vapautta

Toisin kuin moni saattaa ajatella, elämäntapasäästäjä ei säästä kuolemaa vaan elämää varten. Vaikka onnen tavoittelu on elämässä tärkeää, aina kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Silloin kun huono päivä sattuu kohdalle, ylämäen kulmaa supistaa tieto että säästössä ylimääräistä ja oma talous kunnossa. Tätä kutsutaan varautumiseksi, mikä on monelle turvallisuuden tunteesta pitävälle yllättävän kaukainen asia.

Vaurastuminen tarkoittaa monelle rahaa ja raha onkin hyvä asioiden mahdollistaja. Rahan avulla voit perustaa oman yrityksen, opiskella uuden ammatin, pitää vuorottelu- tai virkavapaata töistä, matkustella, ottaa avioeron, siirtyä aikaisemmin eläkkeelle, saada lainaa sijoitusasuntoa varten, maksaa asuntolainan lopun, jne.

Mahdollisuudet ovat rajattomat tai rajalliset, riippen mistä kulmasta asiaa katsoo. Monelle yhden suuren unelman toteuttaminen voi olla taivas silloin kun helvetti on valloillaan.

Todellisuudessa vaurastumisessa raha itsessään kadottaa nopeasti merkityksensä tai ainakin niin on käynyt omalla kohdallani. Minulle tärkeintä vaurastumisessa on tietoisuus vapaudesta, tilasta, jossa voin luoda merkityksellisiä polkuja omaan elämääni. Tälle henkiselle tilalle on vaikea määritellä tarkkaa euromäärä.

Toisenlainen sijoitusvinkki

war-953246.jpg

Ihmisen psykologinen kehityskaari ulottuu vauvaiästä vanhuuteen asti. Muistan kun teini-iässä tiesin olevani valmis. Luulin niin myös täyttäessäni kaksikymmentä, kolmekymmentä ja sama ilmiö on toistunut monesti elämäni aikana. Nyt keski-ikään ehtineenä olen sen verran valmis, että tiedän olevani keskeneräinen loppuun asti.

Tämä on todella hyvä uutinen, koska se antaa meille mahdollisuuden tehdä havaintoja ja oivaltaa uusia asioita missä elämänvaiheessa tahansa.

Yksi tärkeistä oivalluksistani on ollut omanlainen minimalistisen elämäntavan löytyminen, mikä tulee jatkossakin heijastumaan blogiteksteihini. Toinen suuri oivallukseni on jatkumoa tälle.

Tutkittu tie tyytyväisyyteen

Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että hyvinvointi ja onnellisuus ovat elämässä tavoittelemisen arvoisia asioita. Keinot onnellisuuden saavuttamiseksi saattavat sen sijaan olla moninaiset. Meitä kehotetaan useasti palkitsemaan itseämme, jotta voisimme kokea onnen hetkiä, mutta tutkimuksen mukaan parhaan tuloksen saa antamalla muille.

Tutkimuksessa oli mukana 473 henkilöä, jotka jaettiin neljään eri ryhmään, tehden kuuden viikon ajan erilaisia tehtäviä. Kolmen ensimmäisen ryhmän tehtävät liittyivät eri tavoin toisten auttamiseen, kun taas neljännelle ryhmälle ei annettu heidän käytöstään muokkaavia tehtäviä.

Kuuden viikon lopussa ryhmät vastasivat kyselyyn, jonka perusteella arvioitiin heidän psykologista ja sosiaalista hyvinvointiaan. Kaikkien kolmen ensimmäisen ryhmän jäsenten mieliala oli selkeästi piristynyt, kun taas itseensä keskittyneiden hyvinvoinnissa ei ollut tapahtunut muutoksia.

Monet muutkin uudet tutkimukset kertovat samaa tarinaa, jonka perusteella antamisella ja hyvinvoinnilla on selkeä korrelaatio.

Antamisen etiikka

Omien kokemusteni perusteella voin allekirjoittaa edellisen tuloksen. Tunnen mielihyvää, kun saan antaa omastani jotain toiselle. Pitäisikö minun siis potea huonoa omaatuntoa, jos muille antamalla voin itsekin paremmin?

Tuntuu oudolta ajatus, jonka mukaan hyvä tekoni muuttuisi huonoksi sillä perusteella, että sitä motivoi myös hyvä mieli, jonka toimimalla itsekin saan. Siitä, että hyvä teko tuottaa sen tekijällekin mielihyvää, on päinvastoin etua kaikille, sillä ilo ja merkityksellisyyden tunne hyvää tehdessä kannustavat vastaavaan toimintaan jatkossakin.

Pienistä puroista

Oma kompetenssini ei riitä ratkaisemaan maailman köyhyysongelmaa. En osaa sanoa, poistuisiko köyhyys, vaikka maailman upporikkaat lahjoittaisivat omaisuutensa köyhille. Kokonaisen valtameren kaataminen kerralla rutikuivaan maaperään, ei edes kuulosta kovin järkevältä idealta.

Sen sijaan kannustan kaikkia niitä, jotka kulkevat vaurastumisen tiellä kohti taloudellista riippumattomuutta, pysähtymään hetkeksi pohtimaan auttamisen merkitystä. Monesti vaurastumisen vaarana on näköalattomuus, joka tekee säästäjästä itsekeskeisen – kohtalokkain seurauksin. Roope Ankka -syndrooma on nimittäin viheliäinen tauti.

Kuten minimalisti ymmärtää, ettei kuluttamalla omaisuuttaan voi koskaan saavuttaa nirvanaa, kannattaa vaurastuvan miettiä, tuoko rikastuminen itsessään onnea. En usko pelkän taloudellisen riippumattomuuden poistavan orastavaa tyhjyyden tunnetta, mutta uskon sen sijaan kausaliteettiin: kun tarpeeksi moni tekee hyviä tekoja, puroista kertyy aina jonkinlainen lammikko ja kuten tutkimus on osoittanut, kohteen lisäksi myös antajan elämänlaatu kohenee.

Kanavia hyvän tekemiseen löytyy varmasti jokaiselle, ja ihmiseltä toiselle liikkuva valuutta voi saada monia eri muotoja. Kahisevan sijaan se voi olla myös välittämistä, aikaa tai osaamista.

PS. Kuukausisäästäjänä kuukausilahjoitus on minulle luonnollinen ja helppo tapa antaa apua sitä tarvitsevalle. Kuten sijoittamisessa, myös lahjoittamisessa pitkäjänteinen tapa on todella tehokas keino auttaa. Hyviä kanavia ja kohteita on monia, mutta itse olen valinnut ensisijaiseksi kohteeksi SOS- lapsikylän.