Älä tyydy yhteen kumppaniin

man-220977_1280

Klikkiotsikosta huolimatta liikumme edelleen talouden viitekehyksen sisällä, tällä kertaa piensijoittajan (osto)housuissa. Sijoittamisessa oikean kumppanin eli välittäjän valinnalla on merkitystä sijoittamiseen liittyviin kuluihin ja sitä kautta tuotto-odotuksiin. Koska välittäjillä on erilainen strategia tarjota sijoittajapalveluita, kannattaa poimia tarjolla olevista pullista vain rusinat.

Kun sijoittaja hankkii arvopapereita salkkuunsa, hän maksaa välittäjälle välityspalkkiota, joka perinteisesti on pyörinyt 8-9 euron paikkeilla per kauppa. Säännöllisen säästäjän näkökulmasta, pienillä panoksilla pelaten näin suuri välityspalkkio on ongelma. Jos piensijoittaja haluaa ostaa Elisan osaketta 100 eurolla, hän joutuu jo ostovaiheessa tinkimään position tuotto-odotuksesta lähes 10 prosenttia.

Koska itse olen kuuluun edellä mainittuun piensijoittajan porukkaan, yritän luonnollisesti kaikin keinoin minimoimaan arvopaperikaupan kulut.

Olen valinnut arvopapereiden välittäjäksi kaksi markkinoilla suosittua toimijaa. Kummallakin välittäjällä on hyvin erilaiset hinnoitteluperiaatteet, joiden vahvuuksia käytän hyväkseni.

Nordea

Aiemmin piensijoittaja on joutunut säästämään noin 1000 euron summan pitääkseen ostoerän välityspalkkion alle prosentissa.

Nordean vastaus piensijoittajan iltarukoukseen on prosentin hintakatto välityspalkkioon. Sijoitettavasta summasta riippumatta välityspalkkio on maksimissaan 1%. Edellisen esimerkin sadan euron Elisa- kaupasta välityspalkkioon kuluu vain 1 euro.

Prosentin hintakatto koskee myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan markkinoita ja se sisältää myös ETF- rahastot, ainakin niiltä osin joita löytyy salkustani.

  • Maksimi 1% välityspalkkio (myös ETF- rahastot)
  • Arvopaperien säilytys arvo-osuustilillä ilmainen, jos kauppoja on neljä vuodessa (1/kvartaali)
  • Pohjoismaiden markkinoiden reaaliaikaiset kurssit

Nordnet

Nordnetin sisäänheittotuotteena markkinoitu Superrahasto on ilmainen lounas, jota piensijoittajan ei kannata jättää hyödyntämättä. Superrahastot ovat indeksirahastoja, jotka sijoittavat pohjoismaiden markkinoille Islantia lukuun ottamatta. Rahastoista Superrahasto Suomi on täysin ilmainen. Ruotsin, Norjan ja Tanskan Superien kulut ovat vain 0,25%, jotka tulevat valuutan vaihdosta.

ETF- kuukausisäästäminen on toinen Nordnetin erikoisuus, joka kannattaa hyödyntää. Kuukausisäästäjän merkintäpalkkio on tasan 0%, jonka rinnalla Nordean prosentti kuulostaa jo kalliilta. Kuukausisäästäjän ongelmaksi voi muodostua ETF- rahastojen tarjonta, joka ei päätä huimaa – valittavana on vain murto-osa ETF- rahastojen kirjosta.

Jos sijoittamisen haluaa pitää yksinkertaisena (mikä on myös kannatettavaa), kuukausisäästäjän valikoimista löytyy kyllä vaihtoehtoja – ehkäpä jopa se paras kaikista.

  • Kuluttomat Superrahastot (osassa 0,25% valuutan vaihtokulut)
  • Kuukausisäästäminen ilman kaupankäyntikuluja
  • Ilmainen säilytys
  • Pohjoismaiden markkinoiden realiaikaiset kurssit
  • Piensijoittajalle muuten kallis. Hinnaston mukainen minimi 9-20 euroa/kauppa.

Ne rusinat

Sijoitussalkkuni rahastosisällön olen täyttänyt rusinoilla seuraavasti:

iShares Core MSCI EM ETF – Nordnet ETF- kuukausisäästäminen
iShares Core MSCI World ETF  – Nordnet ETF- kuukausisäästäminen
iShares Automation & Robotics ETF – Nordean prosenttikauppa
iShares Digitalisation ETF – Nordean prosenttikauppa
Nordnet Superrahasto Tanska – Nordnet Superrahasto
Nordnet Superrahasto Ruotsi – Nordnet Superrahasto
Nordnet Superrahasto Suomi – Nordnet Superrahasto
SPDR MSCI Europe Small Cap Value ETF – Nordean prosenttikauppa

Lisäksi vanhoja peruja on Seligsonin Global top 25 Brands, jota on luonnollisesti hankittu kuluitta. Seligsonin passiivisia indeksirahastoja voin suositella myös hyvällä omalla tunnolla.

Mikään yllä esitetty ei ole, eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi ostaa tai myydä rahoitusvälineitä. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan tutkimukseensa, arvioonsa rahoitusvälineen arvoon vaikuttavista seikoista ja ottaa huomioon omat tavoitteensa, taloudellinen tilanteensa sekä tarvittaessa käytettävä neuvonantajia. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä.

Paniikkia sopulilaumassa

wave-1913559_1280

Kuluvan viikon tiistaina herättiin talouden vinkkelistä uutispäivään, joka toi tavallaan odotetun, mutta silti pysäyttävän uutisen rapakon että nousevan auringon takaa. Talousmahtien pörsseissä keskeiset indeksit romahtivat kerralla viiden prosentin molemmin puolin. Sijoittajien keskuudessa paniikki oli valmis.

Yhtä lailla samaan aikaan kun iltapäivälehden talousosasto seurasi paniikkia hetki hetkeltä, Twitterissä (pien)sijoittajat olivat jo sovittamassa ostohousuja jalkaan. Olivatpa sopulit sitten myyjiä tai ostajia, ryntäys oli aamupäivästä niin kova, että välittäjien oviaukot kävivät laumalle liian ahtaiksi.

Aivan kuten talvikeli yllättää joka syksy autoilijan, pörssipaniikki yllättää joka kerta sijoittajan. Kun nousukauden päätteeksi talousasiantuntijat rynnivät blogeineen naistenlehtien palstalle kertomaan sijoitussuunnitelman laatimisesta, korjausliikkeen ensimmäisenä päivänä voidaan todeta, ettei kukaan ole sitä tehnyt tai ainakin se silputaan sillä hetkellä kun pörssin ovet avataan.

On nimittäin vaikea kuvitella että reilulla 200 000 Nordnetin asiakkaalla olisi lukenut sijoitussuunnitelmassa: ”Tee harkittu paniikkimyynti (tai osto), kun keskeiset indeksit heiluvat yli 2% yhden vuorokauden aikana.” Mukana menossa olivat luonnollisesti laumasta (ainakin omasta mielestään) erottautuvat daytraiderit, jotka pyrkivät veikkaamaan oikeita osto- ja myyntihetkiä.

Minä ja blogiani seuraava lukija tiedämme, kuinka vaikeaa on pysyä sijoitussuunnitelmassa. Onneksi ikä ja kokemus ovat kangistaneet kirjoittajaa sen verran, ettei lauman kärjessä tahdo enää pysyä mukana. Suunnitelman muutokset ovat olleen enemmän strategiapainotteisia ja niitä tapahtuu enää harvakseltaan.

Koska sijoitussuunnitelmani keskeisin osa on Cost averaging -strategia, jossa ideana on ostaa säännöllisesti kuukausittain tietyllä summalla samaa sijoitusinstrumenttia, pörssimyrkyn silmässä iloksi jää vain avara luonto ja popcornit.

Se kadotettu mahdollisuus

girl-1561943_1280.jpg

Ihmisen aikajanalla on monia ikään liittyviä merkkipaaluja ja niiden kohdalla voidaan listata kyseisen ikävaiheen hyviä ja huonoja puolia. Keski-iän kynnyksellä monelle on jo ehtinyt kertymään elämänkokemusta, jolla on merkitystä erilaisten elämänpolkujen valinnassa. Vaurastumisen näkökulmasta polku on tässä vaiheessa jo kasvanut valitettavasti umpeen.

Mikään ei takaa sijoittamisessa niin hyviä tuottoja, kuin siihen käytetty aika. Aika tasoittaa myös hitaasti, mutta varmasti sijoittamiseen liittyviä riskejä. Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa siis aloittaa hyvissä ajoin – niin nuorena, kuin se vain on mahdollista.

Toisaalta nuorisokulttuurissa heijastuu myös välinpitämättömyys raha-asioissa. Markkinakoneisto on uskomattoman tehokas luomaan hedonistia toiveita ja haluja, mitä nuoret yrittävät kilpaa kulutusluottojen avulla saavuttaa. Moni nuori tekee tietämättään huonoja valintoja, joilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Nuoren ihmisen näköalattomuus johtuu yleensä siitä, ettei lähipiirissä ole sellaista roolimallia, joka olisi talousasioita opettanut. Näin on käynyt myös omalla kohdallani, jos asiaa tarkastellaan vaurastumisen näkökulmasta. Tästä syystä näen kadotetun mahdollisuuteni muuttuvan uudeksi mahdollisuudeksi lasteni kautta.

Vaikka nykynuorison on internetin ihmemaassa paljon helpompi törmätä hyödylliseen tietoon, kuin digipimeällä 80- luvulla, täytyy roolimallin edelleen varmistaa oman talousosaamisen siirtyminen jälkikasvulle – näkemys syntyy kaikesta huolimatta harvoin vahingossa.

Kuinka opettaa lapselle raha-asioita?

Tavoitteena ei tietenkään ole kyllästää pienten lasten ajattelua talousasioilla, vaan talouskasvatus on pitkä prosessi. Lapset osaavat ja uskaltavat kyllä ilmaista, milloin aihetta on heidän mielestään käsitelty aivan tarpeeksi. Tuputtaminen ei ole hyödyksi kenellekään.

Alakouluikäisten lasten voisi kuvitella olevan vaikea mieltää miten raha toimii vaihdannan välineenä, mutta helppojen esimerkkien kautta lapset oppivat yllättävän helposti.

Menot ja tulot

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, ettei raha koskaan tule lähtökohtaisesti vastikkeettomasti, vaan sen eteen täytyy aina tehdä jotakin. Tuloja saa esimerkiksi kun käy töissä.

Olen jakanut menot ruutupaperille piirtämällä laatikoihin kiinteät kulut ja muuttuvat kulut. Kiinteät kulut tarkoittavat kuluja, joista ei voi tinkiä, kuten ruoka, asuminen, sähkö, jne. Muuttuvat kulut ovat menoja, joihin pystyy vaikuttamaan, esimerkkinä lelu- ja vaateostokset, karkit, harrastukset. Jako ei ole ehkä optimaalinen taloushallinnon asiantuntijan vinkkelistä, mutta lapset ymmärtävät menojen luonteen esimerkin avulla helposti.

Menojen ja tulojen hahmottaminen on tärkeässä asemassa, kun lapselle opetetaan alkeita kassavirran merkityksestä.

Viikkoraha

Annan lapsille viikkorahaa, jonka vastineeksi he tekevät osaamisen mukaisia pieniä kotitöitä. Meillä on sopimus, jonka mukaan vähintään puolet viikkorahoista laitetaan säästöön ja puolet rahoista voi tuhlata ”järkeviin” ostoksiin. Olen hankkinut molemmille oman lukollisen lippaan, johon puolikkaan talletus tehdään. Lapset kirjaavat talletukset ruutuvihkoon, josta saldo on helppo tarkistaa ja sen jälkeen todeta, että matikka voi olla myös kivaa ja hyödyllistä.

Samalla kun lapset saavat törsäysrahaa, yritän heidät saada heidät miettimään, mikä on järkevää ja mikä vähemmän järkevää kuluttamista. Esimerkiksi miksi viiden samanlaisen, mutta erivärisen kumiankka- avaimenperän ostaminen Tigeristä ei ole järkevää, vaikka hinta on vain 50 senttiä kappale.

img_20180104_093318.jpg

Varat ja velat

Kun alan puhumaan omille alakouluikäisille henkilökohtaisesta taseesta eli varoista ja veloista, ilmeistä voi tulkita, ettei käsitteet tule välttämättä yhdellä istumalla tutuksi. Mutta koska rahasta voi ja pitää puhua, varat ja velat kannattaa ottaa hyvissä ajoin käsittelyyn. Joskus tuntuu siltä, että meillä suomessa on aikuisiakin, joilla varat ja velat menevät sekaisin.

Varat on helppo käsitellä viikkorahojen muodossa kertyneillä säästöillä ja velkaa voi yrittää selittää pankista otetulla lainalla, jolla hankitaan esimerkiksi oma koti. Tästä on enää lyhyt matka korkojen maailmaan ja siihen miten velka käyttäytyy osana varallisuutta, mutta meillä on vielä tässä kohtaa vedetty henkeä.

Korkoa korolle

Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin jälkikasvulle täytyy esitellä maailman kahdeksas ihme eli korkoa korolle- efekti. Korkoa korolle on taikasauva, joka tekee vaurastumisen mahdolliseksi, ajoissa säästämisen aloittaneelle jopa naurettavan helpoksi.

En ole vielä kovin syvällisesti paasannut lapsilleni korkoa korolle- efektin merkityksestä, mutta olen huomannut nelosluokkalaiseni jo ymmärtävän vuosittaisen koron idean. Tästä on helppo laajentaa ajatusta korkoa koron päälle ja sen vaikutuksesta vaurastumiseen. Tämä tulee olemaan jumppa, joka ei jää meiltä kesken.

Taloustaidot ovat kansalaistaitoja

Ymmärrän hyvin kuinka haasteellista on aloittaa opettamaan omille lapsille asioita, joissa itse saattaa tuntea epävarmuutta ja joita kohtaan ei ole palavaa kiinnostusta. Oman talouden hallintaan liittyvät taidot ovat kuitenkin kansalaistaitoja, jotka olisi syytä hallita ja koska niitä ei koulussa opeteta, vastuu jää vanhemmille.

Nuorten syrjäytyminen on monitahoinen prosessi, josta hyvinvointivaltio kantaa tällä hetkellä huolta. Syrjäytymisen syyt ovat moninaiset, joista taloudelliset ovat yksi merkittävä tekijä. Vaikka taloudellinen huono-osaisuus saattaa olla perittyä, ei talouden lukutaito periydy automaattisesti sosiaalisesta statuksesta huolimatta. Meidän vanhempien kannattaa pyrkiä esikuviksi lähtökohdista riippumatta.