Lyömätön sijoitusstrategia

pier-407252_1280

Sijoitusstrategiana passiivinen indeksisijoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni, vaikka blogia seuraava lukija tietää minun eksyneeni välillä osakepoiminnan pimeille poluille. Valaisen tässä artikkelissa, miksi indeksisijoittaminen on mielestäni edelleen voittamaton sijoitusstrategia ja mitä ongelmia suorien osakkeiden omistaminen pitää sisällään.

Indeksisijoittaminen tarkoittaa sijoittamista indeksi- tai ETF- rahastoon, joka seuraa tarkasti ennalta määriteltyä vertailuindeksiä. Esimerkiksi maailman seuratuin vertailuindeksi on Yhdysvaltojen osakemarkkinoita seuraava S&P 500 -indeksi, joka pitää sisällään 500 vaihdetuinta yhtiötä New Yorkin pörssistä.

Kun henkilö päättää sijoittaa indeksiin (esim. S&P 500), hän ei yritä poimia näkemyksen perusteella yksittäisiä yhtiötä salkkuunsa, vaan ostaa kerralla siivun indeksin sisältämästä viidestäsadasta yrityksestä. Tämä onnistuu hankkimalla indeksiä seuraavaa ETF- rahastoa, joita ko. indeksin kohdalla löytyy lukematon määrä (esim.  db x-trackers S&P 500 UCITS ETF).

Passiivisuus sijoittamisessa taas tarkoittaa, ettei sijoittaja pyri aktiiviseen kaupankäyntiin, vaan salkkua kasvatetaan ja tasapainotetaan pääsääntöisesti vain ostojen avulla. Liiallinen aktiivisuus nostaa aina merkintä- ja myytikuluja, jotka pitkässä juoksussa heikentävät sijoitussalkun tuottoa.

Indeksin lyöminen on lähes mahdotonta

Tutkimuksesta riippuen vähintään kaksi kolmasosaa aktiivisten rahastojen hoitajista, jotka ovat rahoitusalan ammattilaisia, eivät pysty osakepoiminnalla voittamaan vertailuindeksiä. Heikompien tulosten perusteella vain yksi kymmenestä salkunhoitajista pystyy voittamaan indeksin.

Vuodesta 2001 alkaneen seurannan perusteella amerikkalaisista osakerahastoista jopa 84% on hävinnyt vertailuindeksilleen (SPIVA u.s Scorecard 2016). Euroopassa vastaava luku kymmenen vuoden tarkastelujaksolla kertoo 87% ammattilaisista epäonnistuvan osakepoiminnassa (SPIVA europe Scorecard 2015).

Suurin syy aktiivisten rahastojen heikkoon menestykseen löytyy niiden kulurakenteesta. Osakemarkkinoiden keskimääräinen pitkän aikavälin tuotto on noin 7%. Jos aktiivisen rahaston hallinnointipalkkio on 1%:n suurempi kuin kulutehokkaan rahaston, sen suhteellisen tuoton täytyy olla 15% suurempi voittaakseen indeksin.

Tähän liittyvä kurimus on myös pienen osakepoimijan tuskana. Riippuen täysin osakepoiminnan kuluista, lähtökohtaisesti indeksin voittaminen on haastavaa, varsinkin kun markkinoilla on täysin kuluttomia osakeindeksirahastoja.

Jos osakepoiminta on tuskallista fundamentteja työkseen miettivälle ammattilaiselle, ei se helppoa ole tavalliselle tuulipukusijoittajalle. Tähän yhtälöön kun lisätään muuttujaksi valitettava totuus, ettei yksittäisten yhtiöiden tunnusluvuilla ole välttämättä mitään järjellistä tekemistä sen todellisen arvostuksen kanssa, alkaa osakepoiminta muistuttaa enemmän lottoamista.

Osakepoiminta herättää tunteet

Aina kun olen lähtenyt poimimaan yhtiöitä Helsingin pörssistä, olen löytänyt strategian muutokselle todella hyviä perusteluita. Viimeisin oli yhtiöiden osinkotuottojen muodostama, vuosittain kehittyvä kassavirta. Osinkotuottoon perustuva kassavirtastrategia ei ole välttämättä huono – ainakaan jos sitä pystyy noudattamaan.

Ensimmäinen ongelma mihin itse törmään yksittäisten yhtiöiden omistamisessa, ovat tutut sijoittajia vaivaavat tunteet. Toisin kuin passiivisen ETF- rahaston lyhyen aikavälin liikkeet eivät kiinnosta pätkääkään, yksittäisten yhtiöiden päiväkohtaisia muutoksia joudun seuraamaan lähes päivittäin.

Kurssien päivittäinen seuraaminen altistaa tunteille, jotka pahimmillaan laittavat hyvänkin sijoitussuunnitelman koetukselle. Reagoinnit (suunnittelemattomat ostot tai myynnit) johtavat kasvaviin kuluihin, jolloin indeksi lyöminen käy entistä vaikeammaksi. Sijoittajat joita ei salkun lyhyen aikavälin muutokset kiinnosta, pärjäävät paremmin.

Osakepoimija voi olla myös passiivinen omistaja, jos omistaa lehmän hermot. Tästä huolimatta indeksisijoittajalla on muutama ässä tuulipuvun hiassa, jotka pidentävät etumatkaa.

Se hajautus

Parhaimmillaan indeksisijoittaja saa 0,20% vuotuisella hallinnointipalkkiolla hajautuksen ~1600 yritykseen, jotka toimivat kymmenissä eri maissa (iShares Core MSCI World UCITS ETF).

Osakkeiden säilytys arvo-osuustilillä on nykyään onneksi ilmaista, mutta koska hyvin hajautettuun osakesalkkuun täytyy lisätä yhtiö kerrallaan, saattaa hankintahinta välityspalkkioiden ansiosta nousta pilviin, ja siitä huolimatta hajautus jää kovin vaisuksi.

Indeksisijoittajalle hajauttamiseen riittää tasan yksi arvopaperi – kyseinen ETF- rahasto, jota parhaimmillaan saa salkun täytteeksi ilman välityspalkkiota, jos käyttää Nordnetin ETF- kuukausisäästämistä.

Osinkojen vero-ongelma

Suorien osakkeiden tuotto perustuu joko yhtiön arvonnousuun pörssissä tai osinkojen tuottamaan kassavirtaan. Kun yksittäisen yhtiön arvostusta on vaikea perustaa mihinkään järjelliseen analyysiin, moni sijoittaja luottaa kasvavaan osinkovirtaan.

Sijoittajan kannalta ei ole periaatteessa merkitystä maksaako yhtiö osan tuloksestaan osinkoina ulos, muuten kuin verotuksen kannalta. Nimittäin jokaisesta sijoittajan tilille maksetusta osinkoeurosta verottaja nappaa sitä ennen oman osuutensa. Tämä heikentää osakepoimijan asemia entisestään taistelussa indeksiä vastaan.

Tästä syystä sijoittajan kannalta yhtiön olisi järkevämpää lisätä tulos kokonaisuudessaan kasvua silmällä pitäen yrityksen taseeseen. Indeksirahastojen kasvuosuuksien etuna on osinkojen verovapaus. Kun osingot sijoitetaan uudelleen rahaston indeksin mukaisiin osakkeisiin, sijoittajalle ei tule tuottoa nakertavia veroseuraamuksia.

Indeksisijoittajan kiirastuli

Sijoittamiseen liittyvä jännitys on elementti, mikä tekee siitä kiehtovaa. Passiivinen indeksisijoittaminen on kaikkea muuta kuin jännittävää – se on äärimmäisen tylsää. Varsinkin jos siitä on tehnyt itselleen automaation, jonka voi kokonaan unohtaa.

Toisaalta tunnen henkilöitä, joita sijoittaminen ei kiinnosta tippaakaan, mutta silti he haluaisivat sijoittaa. Näille henkilöille passiivinen indeksisijoittaminen sopii paremmin kuin hyvin.

Minäkin pidän jännityksestä sopivina annoksina, kunhan sillä ei ole varmuudella negatiivista vaikutusta sijoitusteni tuottoihin pitkällä tähtäimellä. Yritän tälläkin hetkellä miettiä erilaisia tapoja sijoittaa, jotka eivät välttämättä liity mitenkään arvopapereihin.

Passiivinen indeksisijoittaminen tulee kuitenkin olemaan jatkossakin sijoitussuunnitelmani pettämätön kivijalka.

 

Mikään yllä esitetty ei ole, eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi ostaa tai myydä rahoitusvälineitä. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan tutkimukseensa, arvioonsa rahoitusvälineen arvoon vaikuttavista seikoista ja ottaa huomioon omat tavoitteensa, taloudellinen tilanteensa sekä tarvittaessa käytettävä neuvonantajia. Sijoitustoimintaan liittyy aina riskejä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s