Vieraskynä: Kuvataiteilija Ville Räty

observer-1022x1024.jpg

Tämän kertaisen ja vuoden viimeisen artikkelin vieraskynänä toimii kuvataiteilija Ville Räty. Törmäsin Villeen ensimmäisen kerran Arvopaperin jutussa ja sen jälkeen olen seurannut Villen taiteilijauraa mm. Instagramissa. Villen voi bongata myös (Marimekon mekko päällä) Facebookin Sijoittamalla Vauraaksi -ryhmästä, jossa hän toimii aktiivisen keskustelijan roolissa.

Ville on ainoa tuntemani taiteilija, joka tunnustaa potevansa kiinnostusta osakesijoittamiseen ja myös harrastaa sitä aktiivisesti. Tässä artikkelissa Ville tuo rohkeasti ja uskottavasti esille taistelun itsearvoisen ja tuottavan taiteen välillä, ja kuinka paradoksi asettaa omat haasteensa taiteen ja talouden palapeliin.

http://villeraty.com/

Kaikille lukijoille antoisaa vaurastumisen vuotta 2020

Mammutti

Taiteen ja talouden vaikea väripaletti

Hola! Mammutti-blogin seuraajat! Olen kuvataiteilija Ville Räty – aloitteleva sijoittaja. Olen juuri siemailemassa sangriaa ja kirjoittamassa tätä vieraskynää taiteilijaresidenssin katolla Marbellassa, jossa vietän kuukauden kulttuuria tutkien, maalaten ja tietysti pörssikursseja seuraten. Aurinko alkaa laskea ja naapurista kantautuvat flamencon tahdit säestävät kirjoittamistani. Suomen sijoittajagalleriassa olen ehtinyt puolentoista vuoden aikana herättää kummastusta ja kiinnostusta. Melko harva tuntuu tuntevan taiteilijan, joka sijoittaa pörssiosakkeisiin. Pohdin kirjoituksessani muutamia mahdollisia syitä siihen. Ensin kuitenkin kerron lyhyesti itsestäni sijoittajana.

Kopioin mestareita

Kuvataiteilija saattaa olla kiinnostava vain lyhyen hetken urallaan. Nyt kun teokseni ovat menneet enenevissä määrin kaupaksi, olen alkanut ajatella tulevaisuuden mahdollisesti synkempiä ajanjaksoja. Kuvataiteilija ei kerrytä eläkettä työssään, joitakin apurahoja lukuun ottamatta, jos ei sitä itse säästä. Tässä on syy miksi aloin sijoittamaan. Sijoittaminen on minulle pohjimmiltaan säästämistä. En yritä saada ylituottoa indeksistä, vaan rahaa säästymään ja kasvattamaan arvoansa. Tavoitteeni on turvata työskentelymahdollisuuteni tulevaisuudessa. Tällä hetkellä minulla on yksi ETF-rahasto johon säästän 100 euroa kuukaudessa. Tämä on vähintä, mitä itseltäni vaadin. Lisäksi minulla on indeksirahasto ja osakesalkku, jossa 15 eri yhtiötä eri toimialoilta. Aina kun teen taulukauppoja ostan jotain pörssistä.

Aloittelevana sijoittajana toimin kuten taidekoulussa opetettiin, kopioin mestareita. Kun tiedot ja taidot karttuvat alan lisätä painotusta omalle näkemykselleni. En usko pikavoittoihin tai arpaonneen. Uskon, että pitkäjänteisellä sijoittamisella, arvon määrityksen opiskelulla, ajallisella ja toimialojen hajauttamisella voidaan minimoida riskejä ja tehdä tuottoa osakkeilla myös taiteilijan taustalla.

Tietysti voisi ajatella, että siinä vaiheessa, kun taiteilijat alkavat sijoittaa on syytä poistua markkinoilta, odottaa romahdusta ja kenties pitää taksikuskeja jo hyvin informoitujen asemassa. Maailmankirjat ovat selkeästi menneet sekaisin!

Ei huolta arvon laatu-treidari. Sijoittajana olen ihan samanlainen ihminen ja duunari kuin muutkin tuulipukusijoittajat. Kuvataiteilijoiden piirissä saatan olla poikkeus koska, sijoitan pörssiosakkeisiin. En tunne itsekään ketään toista. Uskon kuitenkin, että meitä on enemmänkin, siitä ei vain pidetä suurempaa mölyä.

Taidekoulutus ja taloudellinen sudenkuoppa

Kuvataiteilijoiden koulutus poikkeaa monista muista ylemmän asteen koulutuksista. Taidekoulutuksessa keskitytään taiteen tekemiseen ja eri tekniikoiden omaksumiseen. Taide, joka syntyy riippumattomuudesta, on kaiken keskiössä. Taide on eri asia kuin esimerkiksi käsityö, jossa tehdään tuotekehitystä asiakkaiden tarpeiden mukaan. Taiteella on itseisarvo, taidetta tehdään sen itsensä vuoksi – se on kysynnän ja tarjonnan lakien ulkopuolella. Taiteilijoiden piirissä kaupallisuus ja kapitalismi ovat verrattavissa syntiin. Jos jokin, joka hetki sitten oli taidetta, alkaa haiskahtaa kaupalliselta tuotteelta, lakkaa se olemasta taidetta ja taiteilija menettää uskottavuutensa taidekentän sisäisessä hierarkiassa. Myynti ja markkinointi on vähintäänkin epäilyttävältä. Teoksia saa kyllä myydä, mutta vain tietyssä paikoissa ja tietyille instituutioille. Vain kärsivä nälkätaiteilija on uskottava ja heistä on paljon romanttisia tarinoita.

Tämä eetos iskostuu monien taideopiskelijoiden mieleen, minut mukaan lukien. Opiskelija tippuu maailmaan, joka lopulta toimii markkinatalouden ehdoilla. Ristiriita on valtava. Taidetta tekee kuitenkin aina ihminen. Taiteilijankin on syötävä, juotava, asuttava ja elätettävä perhettään. Yleensä vähät rahat menevät kädestä suuhun, ja jos jotain jää säästöön isommasta kaupasta, ei sitä tule mieleenkään sijoittaa korkoa korolle kasvamaan – sijoittamiseen ei kukaan kannusta. Koulusta kortistoon valmistuva taiteilija ajautuu helposti ongelmiin markkinatalouden mekanismien kanssa, mikä johtaa myös muihin ongelmiin. Tähän ei kiinnitetä riittävästi huomiota taideopinnoissa. Matematiikkaa, ekonomiaa, viestintää ja markkinointia opetetaan hyvin vähän, jos ollenkaan. Ei ainakaan opetettu silloin, kun itse opiskelin 2000-2005. Mielestäni tämä on yksi rakenteellinen syy sille, miksi oman ikäpolveni taiteilijat ovat niin huonoja markkinoimaan ja viestimään omasta osaamisestaan. Syitä on tietenkin monia muitakin, kuten vaikkapa ihmisen sosioekonomiseen taustaan, persoonaan tai identiteetteihin sekä laajemmin kulttuurisiin ja ideologisiin kysymyksiin kytkeytyvät seikat. Taidekoulutus ei anna vahvaa pohjaa talousosaamiselle, eikä se sen tehtävä tietysti olekaan. Tämä on varmasti osasyy useiden taiteilijoiden taloudelliselle ahdingolle. Taiteilija on kuitenkin periaatteessa yksityisyrittäjä tai ainakin itsensä työllistäjä. Tiedostan ottavani riskin tätä kirjoittaessani. Raha, kaupallisuus ja kapitalismi ovat niin suuria tabuja taiteilijoiden parissa, että joitakin ovia saattaa sulkeutua vain siksi että kerron sijoittamisestani.

Ajattelen kyllä, että taide syntyy riippumattomuudesta ja sitä tehdään piittaamatta kysynnästä ja tarjonnasta. Taiteilijan toiminnasta tulee mielestäni kuitenkin viestiä aktiivisesti ja valmista taideteosta voidaan markkinoida aivan kuten muitakin tuotteita ja palveluita. Jokainen näyttely ja CV ovat de facto viestintää ja markkinointia. Taiteilijan tulee mielestäni tehdä tuotekehitystä. Koulutuksesta saadut tekniset tiedot ja taidot eivät riitä kilpailueduksi taiteen kentällä tai markkinoilla. Taiteilija itse on se, jota tulee alati kehittää laaja-alaisesti. Älyllisesti, viestinnällisesti, mutta toki myös teknisesti. Pysähtyneisyyden tilassa luovuus lakkaa ja aletaan toistaa vain vanhoja kaavoja.

Taiteilija sijoituskohteena

Taiteen maailmassa taiteilija on allegorisesti se yhtiö johon sijoittajat sijoittavat. Sijoittaja itse on usein ensisijaisesti galleristi. Taiteen ostajat Suomessa hankkivat taidetta enemmän tunnesyistä, kuin taloudellisen voitontavoittelun vuoksi, mutta myös henkiseksi, sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi pääomaksi. Galleristeilla on selkeämmät taloudelliset tavoitteet. Heidän bisneksensä on taide. Galleristit seuraavat ja arvottavat taiteen kenttää meklarien tavoin. He seuraavat taiteilijoita, kenties heidän tietämättään. Tästä syystä taiteilijan täytyy viestiä toiminnastaan, kyetä tuottamaan taiteellista arvoa – kertoa tavoitteistaan ja tulevaisuuden näkymistä aivan kuten pörssiyhtiöiden. Taiteilijan tulee tietysti tehdä hyviä ja tasalaatuisia taideteoksia. Galleristit ottavat, tai ovat ottamatta, yhteyttä taiteilijaan heidän toimintansa uskottavuuden perusteella. Galleristilta ostettu teos onkin varmasti parempi taloudellinen sijoitus kuvataiteen kenttää tuntemattomalle kuin itsenäisesti mututuntumalla tehty ostos. Siksi suosittelen kääntymään tunnettujen galleristien puoleen, jos haluaa varmistaa saavansa laadukasta suomalaista taidetta.

Taiteilijalle galleristi tarjoaa uskottavat puitteet näyttelyn järjestämiselle. Kaupallisissa gallerioissa taiteilijalta ei peritä maksua, kuten vaikkapa yhdistysten ylläpitämissä gallerioissa. Tuotto tulee myynnistä perittävästä provisiosta. Galleristi haluaa löytää sijoituksen mahdollisimman varhain ja toivoo arvon myös kehittyvän. Hän voi myös itse vaikuttaa sijoituksensa arvon nousuun aktiivisilla toimilla. Näin ollen galleristi on tavallaan myös bisnesenkelin tapaisessa suhteessa taiteilijaan.

Jos näen riskin, otan sen

Sijoitusmaailma on erittäin kompleksinen systeemi ja suhtaudun sen riskeihin vakavuudella. En ymmärrä siitä paljoakaan, myönnän sen. En ymmärrä taidetta ja taidekenttääkään täydellisesti, vaikka olen toiminut sen piirissä koko elämäni. On ylipäätään valtava taloudellinen riski ryhtyä ammattitaiteilijaksi. Tämä ei silti estä minua tekemästä taidetta ja sijoittamasta taiteelliseen toimintaan valtavia määriä rahaa, aikaa ja vaivaa. Sama pätee sijoittamiseen. En pelkää riskiä, jos sen ottaminen tuo merkitystä elämään. Toivon, että tulevaisuudessa useampi taiteilija pohtisi myös sijoittamista tulevaisuuden turvana. Siihen kun ei oikeasti perintömiljoonia ja ekonomistin tutkintoa tarvita. Ehkä vaikka vain 50 euroa kuussa indeksirahastoon, niin kuin monet blogikirjoitukset meille kertoo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s