Olipa kerran alku

once-upon-a-time-719174_1280

Aloittaminen on aina vaikeaa. “Kirjoita siihen vaan, mitä sulla mieleen tulee”, sanoi ystäväni kun kysyin häneltä vinkkiä blogin kirjoittamiseen. Olen monesti haaveillut oman blogin kirjoittamisesta, mutta en ole koskaan päässyt alkuun.

 

Kun aloittaa kirjoittamisen, ajatukset ovat kuin elektroneja, jotka kieppuvat kuuman ytimen ympärillä. Aiheen rajaaminen on vielä helppoa, mutta ajatusmassan pilkkominen pienempiin, järkeviin palasiin on ainakin minulle todella vaikeaa. Tikustakin voisi kirjoittaa asiaa sivukaupalla, mutta kai blogikirjoituksen tarkoitus on myös viihdyttää ja sitä kautta kerätä lukijoita. Jälkimmäisestä tosin en ole täysin varma.

Tuntuu hieman epämiellyttävältä ajatus, että blogiani lukisi iso joukko ihmisiä. Tähän nimittäin sisältyy riski, että joukossa on henkilöitä, jotka oikeasti ovat perehtyneet aiheeseen. Toisaalta omat kokemukset aiheen ympärillä olevasta keskustelusta ovat rohkaisevia. Olen lukenut monia aiheeseen liittyviä blogeja, seurannut keskusteluja, väilillä jopa rohkaistunut kommentoimaan niitä. Kokemukset ovat lähes aina olleet positiivisia, eikä SOME- raivon kourissa täriseviä ihmisiä ole tullut vastaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kritiikkiä saisi esittää. Tuon vain tässä vaiheessa jo esille, että minulla tuskin on monesti antaa takaisin vastinetta, jonka takaa löytyisi joku tieteellisesti pureskeltu teoria. Tyhmyys- kortti on laiskalle helppo valinta ja luultavasti käytän sitä usein.

Mikä se aihe sitten on? Edellisestä kappaleesta lukija voi jo päätellä, ettei nyt kirjoiteta maahanmuutosta eikä uskonnosta. Aihe kumpuaa omaan, todellisesta mielenkiinnon kohteesta, eikä se liity mitenkään omaan työhöni. Tarkoitukseni on aloittaa talousaiheinen blogi, joka keskittyy oman talouden hoitoon. Tiedän että aiheesta on olemassa loistavia blogeja ja niiden takana todella osaavia henkilöitä. Esimerkkinä voisin mainita loistavan jo edesmenneen Saituri- blogin. Totuus on ettei yhden kelvottoman blogin ilmestyminen muiden sekaan, mitenkään vähennä niiden painoarvoa – päinvastoin.

Koska en ole alan ammattilainen, eikä minulla toistaiseksi ole taloudellisia tavoitteita blogini takana, sen ei tarvitsekaan loistaa. Intressi kirjoittamiselle tulee omasta halusta jäsentää ajatuksia paperille. Kun digiaikaa eletään, on järkevää ja jopa pieni velvollisuus jakaa ajatukset samalla muille eteenpäin. Jos joku saa blogista ajatuksia oman talouden hoitoon, niin tuskin ne vievät sitä huonompaan suuntaan. Jos näin kuitenkin käy, kirjoittaja sanoutuu irti kaikesta tekstiin liittyvistä vastuista. Kertonee osaltaan jotain kirjoittajan ammattitaidosta, koska en tiennyt täytyykö tämä tuoda esille.

Lopuksi

Moni seuraamaani hieno blogi on ajan saatossa näivettynyt, osa jopa kadonnut lopullisesti. Vaikka tämä aina hetkellisesti lukijaa harmittaa, täytyy ymmärtää että kyse on aina prosessista, joka on vain ja ainoastaan kirjoittajan vastuulla. Kun blogin kirjoittaminen lähtee täysin omista tarpeista, sen hiipuminen lähtee myös yleensä omista tarpeista. Minäkään en aio mahdolliselle lukijalle luvata muuta, kuin että julkaisen tämän ensimmäisen postauksen. Senkin uskallan tehdä vain siitä syystä, että olen päässyt loppuun asti.