Se kadotettu mahdollisuus

girl-1561943_1280.jpg

Ihmisen aikajanalla on monia ikään liittyviä merkkipaaluja ja niiden kohdalla voidaan listata kyseisen ikävaiheen hyviä ja huonoja puolia. Keski-iän kynnyksellä monelle on jo ehtinyt kertymään elämänkokemusta, jolla on merkitystä erilaisten elämänpolkujen valinnassa. Vaurastumisen näkökulmasta polku on tässä vaiheessa jo kasvanut valitettavasti umpeen.

Mikään ei takaa sijoittamisessa niin hyviä tuottoja, kuin siihen käytetty aika. Aika tasoittaa myös hitaasti, mutta varmasti sijoittamiseen liittyviä riskejä. Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa siis aloittaa hyvissä ajoin – niin nuorena, kuin se vain on mahdollista.

Toisaalta nuorisokulttuurissa heijastuu myös välinpitämättömyys raha-asioissa. Markkinakoneisto on uskomattoman tehokas luomaan hedonistia toiveita ja haluja, mitä nuoret yrittävät kilpaa kulutusluottojen avulla saavuttaa. Moni nuori tekee tietämättään huonoja valintoja, joilla voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Nuoren ihmisen näköalattomuus johtuu yleensä siitä, ettei lähipiirissä ole sellaista roolimallia, joka olisi talousasioita opettanut. Näin on käynyt myös omalla kohdallani, jos asiaa tarkastellaan vaurastumisen näkökulmasta. Tästä syystä näen kadotetun mahdollisuuteni muuttuvan uudeksi mahdollisuudeksi lasteni kautta.

Vaikka nykynuorison on internetin ihmemaassa paljon helpompi törmätä hyödylliseen tietoon, kuin digipimeällä 80- luvulla, täytyy roolimallin edelleen varmistaa oman talousosaamisen siirtyminen jälkikasvulle – näkemys syntyy kaikesta huolimatta harvoin vahingossa.

Kuinka opettaa lapselle raha-asioita?

Tavoitteena ei tietenkään ole kyllästää pienten lasten ajattelua talousasioilla, vaan talouskasvatus on pitkä prosessi. Lapset osaavat ja uskaltavat kyllä ilmaista, milloin aihetta on heidän mielestään käsitelty aivan tarpeeksi. Tuputtaminen ei ole hyödyksi kenellekään.

Alakouluikäisten lasten voisi kuvitella olevan vaikea mieltää miten raha toimii vaihdannan välineenä, mutta helppojen esimerkkien kautta lapset oppivat yllättävän helposti.

Menot ja tulot

Ensimmäiseksi kannattaa selvittää, ettei raha koskaan tule lähtökohtaisesti vastikkeettomasti, vaan sen eteen täytyy aina tehdä jotakin. Tuloja saa esimerkiksi kun käy töissä.

Olen jakanut menot ruutupaperille piirtämällä laatikoihin kiinteät kulut ja muuttuvat kulut. Kiinteät kulut tarkoittavat kuluja, joista ei voi tinkiä, kuten ruoka, asuminen, sähkö, jne. Muuttuvat kulut ovat menoja, joihin pystyy vaikuttamaan, esimerkkinä lelu- ja vaateostokset, karkit, harrastukset. Jako ei ole ehkä optimaalinen taloushallinnon asiantuntijan vinkkelistä, mutta lapset ymmärtävät menojen luonteen esimerkin avulla helposti.

Menojen ja tulojen hahmottaminen on tärkeässä asemassa, kun lapselle opetetaan alkeita kassavirran merkityksestä.

Viikkoraha

Annan lapsille viikkorahaa, jonka vastineeksi he tekevät osaamisen mukaisia pieniä kotitöitä. Meillä on sopimus, jonka mukaan vähintään puolet viikkorahoista laitetaan säästöön ja puolet rahoista voi tuhlata ”järkeviin” ostoksiin. Olen hankkinut molemmille oman lukollisen lippaan, johon puolikkaan talletus tehdään. Lapset kirjaavat talletukset ruutuvihkoon, josta saldo on helppo tarkistaa ja sen jälkeen todeta, että matikka voi olla myös kivaa ja hyödyllistä.

Samalla kun lapset saavat törsäysrahaa, yritän heidät saada heidät miettimään, mikä on järkevää ja mikä vähemmän järkevää kuluttamista. Esimerkiksi miksi viiden samanlaisen, mutta erivärisen kumiankka- avaimenperän ostaminen Tigeristä ei ole järkevää, vaikka hinta on vain 50 senttiä kappale.

img_20180104_093318.jpg

Varat ja velat

Kun alan puhumaan omille alakouluikäisille henkilökohtaisesta taseesta eli varoista ja veloista, ilmeistä voi tulkita, ettei käsitteet tule välttämättä yhdellä istumalla tutuksi. Mutta koska rahasta voi ja pitää puhua, varat ja velat kannattaa ottaa hyvissä ajoin käsittelyyn. Joskus tuntuu siltä, että meillä suomessa on aikuisiakin, joilla varat ja velat menevät sekaisin.

Varat on helppo käsitellä viikkorahojen muodossa kertyneillä säästöillä ja velkaa voi yrittää selittää pankista otetulla lainalla, jolla hankitaan esimerkiksi oma koti. Tästä on enää lyhyt matka korkojen maailmaan ja siihen miten velka käyttäytyy osana varallisuutta, mutta meillä on vielä tässä kohtaa vedetty henkeä.

Korkoa korolle

Jossain vaiheessa eteen tulee hetki, jolloin jälkikasvulle täytyy esitellä maailman kahdeksas ihme eli korkoa korolle- efekti. Korkoa korolle on taikasauva, joka tekee vaurastumisen mahdolliseksi, ajoissa säästämisen aloittaneelle jopa naurettavan helpoksi.

En ole vielä kovin syvällisesti paasannut lapsilleni korkoa korolle- efektin merkityksestä, mutta olen huomannut nelosluokkalaiseni jo ymmärtävän vuosittaisen koron idean. Tästä on helppo laajentaa ajatusta korkoa koron päälle ja sen vaikutuksesta vaurastumiseen. Tämä tulee olemaan jumppa, joka ei jää meiltä kesken.

Taloustaidot ovat kansalaistaitoja

Ymmärrän hyvin kuinka haasteellista on aloittaa opettamaan omille lapsille asioita, joissa itse saattaa tuntea epävarmuutta ja joita kohtaan ei ole palavaa kiinnostusta. Oman talouden hallintaan liittyvät taidot ovat kuitenkin kansalaistaitoja, jotka olisi syytä hallita ja koska niitä ei koulussa opeteta, vastuu jää vanhemmille.

Nuorten syrjäytyminen on monitahoinen prosessi, josta hyvinvointivaltio kantaa tällä hetkellä huolta. Syrjäytymisen syyt ovat moninaiset, joista taloudelliset ovat yksi merkittävä tekijä. Vaikka taloudellinen huono-osaisuus saattaa olla perittyä, ei talouden lukutaito periydy automaattisesti sosiaalisesta statuksesta huolimatta. Meidän vanhempien kannattaa pyrkiä esikuviksi lähtökohdista riippumatta.