Osakesäästötili

forest-1245692_1280.jpg

Sijoittajan näkökulmasta edellisen viikon kuumin talousuutinen ponnahti istuvan hallituksen budjettiriihestä. Vuosi 2020 tuo mukanaan osakesäästötilin, joka asettaa piensijoittajan verotuksen samalle viivalle rahastojen kanssa. Sosiaalinen media korkkasi kuohuviinipullon historiallisen tapahtuman johdosta. Alkuinnostuksen jälkeen nostin sen takaisin hyllyyn.

Nykymallin mukaan rahastonhoitaja (tai tekoäly) on voinut ostaa ja myydä osakkeita rahaston sisällä ilman, että rahastoon sijoittaneelle on koitunut veroseuraamuksia. Rahastot ovat voineet myös sijoittaa osingot uudelleen, joka on nostanut rahaston arvoa niin, ettei verottaja on päässyt siitä nauttimaan.

Tulevaisuudessa osakesäästötilin sisällä sijoittaja voi ostaa, myydä ja sijoittaa osingot uudelleen, kuten rahastoissa – verokarhua pelkäämättä. Sijoittaja maksaa pääomaveron tuotoista vasta siinä vaiheessa, kun nostaa varoja tililtä.

Indeksiuskovaisella on myös heikkoja hetkiä, jolloin koetellaan. Näinä synkkinä hetkinä pörssin välkkyvät neonvalot houkuttelevat vannoutuneita heikkoja suorien osakesijoitusten pariin. Kuultuani osakesäästötilistä minulle kävi näin.

Ensi alkuun osakesäästötili oli kuin musiikkia korville, ainutlaatuinen tilaisuus, jota ei kerta kaikkiaan voi olla hyödyntämättä.

Ajoituskin osuisi tällä kertaa häränsilmään. Nimittäin jos minulla olisi kristallipallo, se kertoisi katastrofaalisen markkinahäiriön osuvan vuoden 2019 loppuun, jolloin olisi loistava tilaisuus täyttää vastahankittu osakesäästötili arvopapereilla, käteisellä jota on tietyistä syistä päässyt kasautumaan.

Voiko tämän paremmin enää sijoitusstrategian muutosta perustella?

Miksi en ole mukana?

Periaatteessa pidän osakesäästötiliä raikkaana uudistuksena, varsinkin kun poliittinen vasemmisto ja ay -liike vastustaa sitä, mutta..

Syy siihen miksi en tule hankkimaan osakesäästötiliä, ei ole paljon parjattu 50000 euron talletuslimiitti. Kuulun siihen mittavaan enemmistöön, jolle tuo summa riittäisi tilin täytteeksi.

Syitä on kaksi.

Ensinnäkin suorat osakesijoitukset tuovat tullessaan saman ongelman, mikä on kenellä tahansa Rainella raviradalla – kuinka veikata voittavaa hevosta? En ole koskaan onnistunut tässä indeksirahastoa paremmin, enkä usko että tulen koskaan onnistumaan.

Osakepoimintaa voi tehdä myös analyysin perusteella, eikä se ole kuulemma rakettitiedettä. Tietyt perusasiat pitää hallita, mutta niiden selvittämiseen minulla ei ole kiinnostusta sen enempää kuin sillä keskivertosäästäjällä, jonka 80 miljardia makaa pankkitilillä, varsinkaan kun se ei takaa yhtään parempia tuloksia päättömässä pörssissä.

Toinen syy on kustannusten nousu. Todennäköisesti tuotot jäävät nousevien kulujen takia osakesäästötilillä indeksirahastoa heikoimmiksi. En nimittäin usko että Nordea tai mikään muukaan pankki tulee lahjoittamaan osakesäästötiliä ilmaiseksi tai ainakaan täytä sitä osakkeilla ilman välityspalkkiota.

Kun markkinoilla on täysin kuluton Suomi -rahasto, johon tietyllä kriteerillä on valittu 25 yritystä Helsingin pörssistä, en usko että piensijoittajana tulen hyötymään osakesäästötilistä mitenkään.

930x180