Sijoitusstrategian uusi suunta

Olen vuosien saatossa oppinut, että passiivinen sijoitustyyli on minulle kaikkein tuottoisin ja sopivin. Passiivisuus tarkoittaa tasapainoista mielentilaa, jossa pyritään olemaan tekemättä yhtään tai hyvin vähän salkun sisältöä muokkaavia osto- tai myyntitoimeksiantoja.

Koska sijoittaminen on hyvin pitkälti psykologiaa, pidemmälle ehtineet tietävät, kuinka vaikeaa on olla passiivinen hetkisillä osakemarkkinoilla. Kiveen hakattu sijoitusstrategia ja siitä johdettu ymmärrettävä sijoitussuunnitelma saattaa auttaa pahimpien tunnekuohujen yli, jos siinä kohtaa sijoittaja muistaa sen kaivaa esille.

Toisaalta pitkään sijoittamista harrastaneella tulee eteen aikoja, jolloin strategiaa kannattaa hioa ja kirkastaa. Tämä voi johtua siitä, että markkinatilanne on olennaisesti muuttunut tai sijoittaja on oppinut matkan varrella jotain sellaista, mitä kannattaa uudessa strategiassa hyödyntää. Sudenkuoppa saattaa tulla vastaan siinä, että joskus on todella vaikeaa erottaa, onko strateginen muutoksen tarpeeseen johtanut tilanne aito, vai vaikeasti hallittavien tunteiden tuomaa hälinää.

Pieniä viilauksia huomioimatta, vuoden 2020 osakemarkkinoiden koronavuoristorata ei tarjonnut mitään erityistä syytä muuttaa strategiaa, mutta kuluvan vuoden 2021 keväällä aloin kyseenalaistamaan kassavirtastrategiaa, jonka olin lanseerannut maaliskuussa 2019 ja jota olin noudattanut jo parin vuoden ajan. Vaikka kurssit olivat nousseen koronakuopasta uskomattomalla kulmakertoimella, markkina itsessään ei tarjonnut edelleenkään syytä strategian muutokseen.

Jatkuvan kassavirran kasvattamisen strategia on edelleen perusteltavissa, mutta huomasin myös sen puutteet, varsinkin kun sitä yrittää noudattaa liian orjallisesti. Liiallinen kassavirtaan tuijottaminen tarkoitti minun kohdallani sitä, että unohdin arvonnousukomponentin täysin ja tietoisesti. Jos osakkeelle kertyi kassavirran ohella myös arvonnousua, se oli minun salkussani vain odottamatonta lisäarvoa.

Varsinkin nuosumarkkinahuumassa, riskiä paljon sietävän ja sitä tietoisesti ottavan on varmasti vaikeaa ymmärtää defensiivisten, hyvää osinkotuottoa maksavien dinosaurusten metsästäjää. Luultavasti markkinoilla tulee kuitenkin jossain vaiheessa myös aikoja, jolloin osinkotuotto nousee taas arvoon arvaamattomaan. Mutta mitä tulee kassavirtaan ja arvonnousuun suhteessa sijoitusstrategiaan, oivalsin, ettei asian tarvitse olla joko-tai, se voi olla myös sekä-että.

Havainnollistan asiaa parin yhtiön avulla, joista ensimmäinen on yhä salkussani ja toinen sai muutoksen voimasta lähteä.

Ostin strategiani mukaisesti Harvian osaketta keväällä 2019 moneen eri otteeseen keskihinnan asettuessa kuuden ja puolen euron paikkeille. Tarkoituksena oli siis hankkia tuleviksi vuosiksi tylsää osinkokonetta kassavirtaa jauhamaan. Kuten kaikki tämän blogin äärelle löytäneet sijoittajat tietävät, Harvian tarina on tätä tavoitettani vasten peilattuna varsinainen ironian huippu. Tuoton perusteella Harvia on siis ollut todellinen onnen kantamoinen, mutta strategisessa mielessä ei mikään erityinen tarina.

Harvia vs. OMXH25 1v.

Vastakkainen ääriesimerkki on salkussa pitkään viihtynyt, defensiivinen peruskivi, amerikkalainen teleoperaattori Verizon. Strategiani näkökulmasta Verizon oli yksi salkkuni helmistä, vaikka se ei juuri koskaan tuottanut arvonnousun näkökulmasta mitään. Eikä juuri muutenkaan. Vajaan kahden vuoden salkussa makuuttamisen jälkeen myin Verizonin osakkeet muutaman prosentin tappiolla, jota tuskin kattaa edes niin paljon aiemmin arvostamani kvartaaliosingot.

Verizon vs. OMXH25 1v.

Kun olin ajan saatossa todistanut strategiani puutteet, aloin miettimään mihin suuntaan sitä voisi kehittää. Kuten jo aiemmin totesin, olen varma, että defensiivis-passiivinen osinkostrategia toimii oikein hyvin laskumarkkinassa, mikä sekin on todennäköisesti päivä päivältä lähempänä. Mutta mikä estäisi minua tavoittelemaan myös (tietoisesti) hyviä kasvuyhtiötä salkkuuni, unohtamatta defensiivisiä osingon maksajia.

Uuden suunnitelman sivujuoni on, että halusin myös päästä eroon monista USA:n ja Kanadaan listatuista yhtiöistä. Tämä sen takia, ettei minulla ole tarpeeksi aikaa seurata niin monen ulkomaisen yhtiön kehitystä, varsinkaan heikolla kielitaidolla, joka hidastaa prosessia valtavasti. Halusin keskittyä enemmän kotimarkkinoille ja mitä tulee osakkeiden poimintaan, toivon sen tuovan myös kotikenttäetua. Tein myös paluun indeksisijoittajaksi, mikä pitää osan allokaatiosta tehokkaasti ja järkevästi kotimaan ulkopuolisilla markkinoilla.

Sivuhuomautuksena pari poikkeusta, jotka vahvistavat säännön: Minulla on edelleen salkussa Target ja Cibus, joista en kovin heppoisin perustein malta luopua.

Vuosi 2021 sopii myös ajankohtana hyvin salkun perusteelliseen siivoukseen. Salkussani oli Verizonin lisäksi myös yhtiöitä, jotka ovat tuottaneet arvonnousua. Tein keväällä massiivisen remontin sijoitusasuntoon, josta toivon kertyvän paljon pääomaverotuksessa vähennettäviä kuluja. Lopputulema voidaan todeta vasta veropäätöksen jälkeen, mutta Excelissä tulojen ja menojen tasapaino näyttää myyntien jälkeen hyvältä.

Uusi strategia perustuu vahvasti niiden omaisuusluokkien allokointiin, jonka raameihin oma sijoittajaidentiteetti kokemukseni perusteella aukottomasti sopii. Tämä on erittäin tärkeää, koska muussa tapauksessa sijoitussuunnitelman takana on vaikea seistä ja se unohtuu välittömästi, kun markkinoilla alkaa tapahtua ja tunteet puskevat kuskin paikalle.

Strateginen allokaatio

Allokaation iso kuva on jaettu kolmeen eri omaisuusluokkaan: käteinen (10%), osakkeet/osakeindeksirahastot (80%) ja riskisijoitukset (10%). Käteinen on käytännössä (90%) pankkitalletuksena Bank Norwegianilla, tätä kirjoittaessa 0.75% korolla. Pieni osuus käteistä (10%) toimii puskurina Nordean arvo-osuustilin hoitotilillä.

Salkun ydin koostuu suorista osakesijoituksista ja osakeindeksirahastosta. Suorat osakesijoitukset muodostavat 60%:n osuuden ja osakeindeksirahasto 40%:n. Suorat osakesijoitukset ovat jaettu riskitason mukaan kolmeen kategoriaan: osinkokoneet (50%), kasvuraketit (40%) ja tulevaisuuden toivot (10%).

Suorien poimintojen jaottelu vaatii vähän mielikuvitusta, eikä sitä kannata ottaa kirjaimellisesti. Orthex saattaa edelleen osoittautua kasvuraketiksi ja Target, joka on nostanut vuotuista osinkoaan yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta, kykenee jatkossakin toimimaan myös osinkokoneena.

Osakeindeksirahastona toimii Seligsonin Global top 25 Brands- rahasto, joka on jauhanut tyttäreni salkussa yli kymmenen vuoden ajan reilun 10%:n vuosittaista tuottoa 0,59%:n vuotuisilla kuluilla. Rahaston profiili sopii myös erinomaisesti oman sijoitusstrategian henkeen.

Monilla eri alustoilla käydään jatkuvaa taistelua siitä, onko osakepoiminta vai indeksisijoittaminen parempi strategia. Yllättävän harva kertoo hyödyntävän molempien tyylien parhaita puolia yhtä aikaa, vaikka minusta se on järkevää ja perusteltua.

Riskisijoitusten tarkoituksena on tuoda kaivattua heiluntaa muuten melko tylsään ja passiiviseen sijoitusstrategiaan. Riskisijoitukset koostuvat virtuaalivaluutoista ja vertaislainoista, mutta niiden osuus salkusta on niin pieni, ettei niiden avulla rikastu, mutta ei toisaalta yöuniakaan menetä. Toki kasvuraketit lisäävät salkun kokonaisriskiä, mutta niidenkin osuus huomioituna kokonaisriski on edelleen vaatimaton.

Lopuksi pitää huomauttaa, että kyseessä on tavoiteallokaatio. Tällä hetkellä salkun siivoamisen jälkeen käteisen osuus on noin 40%, mikä on paljon 10%:n tavoitteeseen verrattuna. Tarkoituksena ei ole syytää käteistä kerralla markkinoille, vaan kyseessä on pitkä ja uuvuttava prosessi. Pääomaa kertyy myös hitaasti, mutta varmasti lisää, kun jatkossakin sijoitan n. 10% nettotuloistani kuukausittain. Laskin, että tavoiteallokaatioon pääsen nykyisellä ostosuunnitelmalla noin puolessatoista vuodessa, minkä jälkeen onkin luultavasti hyvä aika aloittaa kokonaan alusta.